Kysymyksiä ja vastauksia I sarjan kilpailutöistä
Torstaina 25.8.2022 TuKoKen opettajatyöpajassa keskusteltiin esi- ja alkuopetuksen oppilaiden TuKoKe-työskentelstä ja kilpailutöiden ohjaamisesta. Työpajassa alusti Kirsi Rehunen. Kokosimme tähän työpajassa kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin.
KYSYMYS: Raportin laatiminen on haastavaa tässä sarjassa, koska useimmat osallistujista eivät vielä osaa kirjoittaa, ja raportoijana on opettaja. Teidän ryhmänne Tuulitutkimusten raportti sai arvioijilta erityisesti kiitosta siitä, että siinä tuli hyvin selvästi ilmi lasten osuus työssä ja lasten ajatukset tulivat hyvin esiin. Kertoisitko, miten sinä sen teet?
Esi- ja alkuopetuksen velvoitteena (OPH) on huomioida uudet lukutaidot. Nykyaikana lasten taitoja ovat muutkin kuin lukeminen ja kirjoittaminen. Digilaitteiden haittoja ehkäistään opettelemalla niiden hyötykäyttö, koska lapset eivät tule elämään elämäänsä ilman niitä. Digitaidot ja uudet lukutaidot opetellaan muun toiminnan lomassa, ei erillisenä opeltavana asiana. Laitteet, pädit, puhelimet ja kamerat, kulkevat mukana kaikkialla. Lapset tietävät, että he saavat – ja heiltä jopa odotetaan – kaikkien itseään kiinnostavien havaintojen tallentamista. Lapset todellakin huomaavat paljon asioita, jotka menevät ohi aikuisten silmien. Samalla kun mielenkiintoista asiaa kuvataan, niin mukaan tallentuu lasten omaa puhetta. Videoihin on helppo palata myöhemmin, kun aihetta on yhdessä tutkittu vaikkapa kaksi kuukautta, ja miettiä yhdessä, että ajattelenko vielä samalla tavalla kuin aiemmin. Onnistumisen kautta näkyväksi tuominen nostaa myös lasten oman äänen kuuluviin.
Tuulitutkimus-projektissa myös vanhemmat ja isovanhemmat kuvasivat alussa paljon hetkiä, joissa lapset ihmettelivät jotain asiaa esim. kun kova tuuli vei hatun päästä. Huoltajat jakoivat valitsemansa yksittäiset videot eskariryhmän käyttöön, jolloin kysymyksiä pystyttiin pohtimaan koko ryhmän voimin.
OPH on asettanut digiosaamiseen tavoitteet eri ikäluokille ja tällä tavoin ne on helppo toteuttaa mielekkäästi jokapäiväisen toiminnan puitteissa .
KYSYMYS: Millaisen käytännön mallin antaisit toiselle opettajalle siitä, miten tehdään näkyväksi lasten panos työskentelyssä? Miten käytännössä toteutetaan lapsilähtöinen raportointi?
Lähtisin liikkeelle ”kehkeytyvän projektin”-ajatuksella. Tärkeää on antaa aikaa kysymysten keräämiselle. Lasten kysymyksiä tallennetaan toiminnan lomassa ja kannattaa tallentaa myös se, mitä lapset haluavat aiheesta selvittää.
Käytännössä mukana kuljetetaan aina laitetta, jolla voi kuvata, siten että aikuinen ei kuljeta tallennuslaitetta mukanaan. Lapset myös tunnistavat hyvin omia taitojaan ”Minä olen todella hyvä kuvaamaan” ja hyvään kuvaan tarvittavia taitoja, kuten käsien vakaus tai laitteen liikuttaminen kuvauksen aikana.
Kannattaa käyttää yhtä ja samaa laitetta työskentelyn tallentamiseen. Materiaalin siirtäminen ja koostaminen kuluttaa valtavasti aikaa. Joka tapauksessa joskus akku loppu tai ilmenee muita haasteita. Jos kestää sen, että videon kuva-ala joskus kapenee ja joskus levenee, niin talteen saadaan lasten omaa tutkijuutta.
KYSYMYS: Miten innostat kaikki oppilaat mukaan projektityöskentelyyn ja tieteen pariin? Onko ryhmissä lapsia, joita on ensin vaikea saada innostumaan työskentelystä?
Lasten innostuminen on harvoin ongelma. Pikemminkin joskus on niin, että on useita projektiaiheita, mutta vuoden mittaan ehdimme lasten kanssa perehtyä niihin muihinkin. Avaruus kiinnostaa yleisesti ja aina. Aihe sopii hyvin myös yhteisesti esi- ja alkuopetuksen aiheeksi.
Eniten huolta ehkä herättää aikuisten puolelta se, että paljonko menee aikaa ja ehditäänkö tehdä kaikkea tarvittavaa niin projektiin kuin opetussuunnitelmaan liittyen. Projektityön osalta meidän pitää nostaa näkyviin se, että työn edetessä monet vaadittavat osa-alueet otetaan haltuun: opitaan lukemaan ja kirjoittamaan, kertomaan kaverille ja sanoittamaan omaa tekemistä, opitaan kaveritaitoja.
KYSYMYS: Millainen on vanhempien rooli esikouluikäisten tutkimuksellisessa toiminnassa? Tarvitseeko tällainen työskentely ylimääräistä panostamista kotiväen suuntaan? Tai onko, kotiväen aktiivisuudesta etua tällaisessa työskentelyssä?
Itse pitää muistaa tiedottaa vanhemmille hyvissä ajoin keväällä, että tutkivaa toimintaa tehdään syksyllä lasten kanssa. Viimeistään syksyllä värvätään kotiväki kuuntelemaan ja tallentamaan lasten kysymyksiä. Nyt meille on jo tullut kymmenkunta kysymystä ja lisää toivotaan koulun viikkokirjeissä. Kotiväkeä myös kannustetaan kertomaan, jos ovat jonkun alan asiantuntijoita.
Voidaan hyvin lähteä tutkimaan aihetta, josta ope ei tiedä mitään. Jos lapsi esittää kysymyksen, niin se kirjataan muistiin ja otetaan käsittelyyn heti kun mahdollista. Suoran vastauksen sijaan aikuinen mieluummin esittää jatkokysymyksen ”Mistä asian voisi selvittää?” ja sen tuloksena opetellaan myös tiedonhankintataitoja.
Tutkiva toiminta on myös erinomainen tapa saada lapsen onnistumiset keskiöön ja nähdä lapsen voimavarat. Lapset haluavat huomiota ja hankkivat sen tavalla tai toisella. Yllättäviä vahvuuksia löytyy myös. Tavallisesti ryhmässään hiljainen lapsi saattaa esitellä työn sisältöä hyvin puheliaasti kiinnostuneille ulkopuolisille.
Lapsilähtöisyys ei tarkoita ajelehtimista. Meillä viikko on hyvin strukturoitu ja suunniteltu eri tietojen ja taitojen harjoitteluun. Mihin tahansa päivään, jossa on pienryhmätyöskentelyä voi liittää tutkimista ja pohtimista lyhyinä hetkinä. Tutkiminen ja projektityö ei vie päivästä paljoa aikaa, mutta tärkeää on säännöllisyys ja ylläpito. Vauhtiin päästyään tutkiminen tuo hyvää sisältöä yhteiseen tekemiseen.