Lapsilähtöinen ilmiöpohjainen projektityöskentely tuottaa onnistumisia

Kirsi Rehunen on jo yli 15 vuoden ajan soveltanut työssään varhaiskasvatuksen opettajana lapsilähtöistä ilmiöpohjaista lähestymistapaa. Yhdessä tutkiminen ja ihmetteleminen kuuluu kiinteästi Taipalsaaren kirkonkylän koulun esikouluryhmän arkeen, ja ryhmä osallistuu vuosittain Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailuun. Työskentely yhteisen tutkimusprojektin parissa auttaa ylittämään haasteita: eskaritaidot kehittyvät, yksinäiset löytävät kavereita ja energisimpienkin toimeliaisuus kanavoituu fiksuun suuntaan.

Kirsi Rehusen mukaan parhaat tutkimukset lähtevät arjen ihmettelystä, arjen ilmiöiden herättämistä kysymyksistä, joita lapset haluavat ryhtyä selvittämään ja tutkimaan.

Kirsi Rehunen ohjaamassa lapsia Kiinassa.

Rehunen on toiminnallaan niittänyt mainetta. Lapsilähtöinen ilmiöpohjainen oppiminen on niin suosittua, että paikkakunnalle jopa muuttaa perheitä, jotta heidän lapsensa pääsisi Taipalsaaren kirkonkylän esikouluryhmään. Rehunen on kirjoittanut kirjan Tiedeleikkejä pikkututkijoille ja on ajoittain toiminut kouluttajana LUT-yliopiston ja LAB-ammattikorkeakoulun hankkeessa. Hänen kirjansa on tutkijansalkussa Junior University –toiminnassa, nimeltä Uniori. Koulutus- ja yhteistyöpyyntöjä tulee myös ulkomailta. Tiedeleikkikirja on käännetty viroksi ja latviaksi, ja Rehunen on vieraillut kouluttamassa Kiinassa ja Turkissa. Lisäksi hän on ollut mukana yhteiseurooppalaisessa esi- ja alkuopetuksen hankkeessa, jonka tuloksena syntyi Lilu’s House: Language Skills through Experiments -niminen kirja ja sähkoinen materiaali kotiympäristössä toteutettavista tiedekokeista.

–Arkipäivän ilmiöistä lähtevää ihmettelyä, jossa lasten kanssa selvitetään, mistä joku johtuu, pidetään arvossa ihan maapallon laajuisesti. Myös vanhemmat arvostavat työskentelyssä syntyvää syvää oppimista.

TuKoKe-projekti käynnistyy heti syksyllä lasten kysymyksistä

Taipalsaaren kirkonkylän koulun esiopetusryhmässä tutkimusprojekti käynnistyy heti syksyllä, tai oikeastaan jo edellisenä keväänä. Tulevat esikoululaiset saavat jo kevään tutustumiskäynnillä kuulla, että esikouluvuoden aikana tutkitaan yhdessä jotakin ilmiötä. Ensin kartoitetaan kotiväen avustuksella lasten kiinnostuksen kohteita ja ihmetyksen aiheita ja kerätään talteen kysymyksiä.

Rehunen, hänen kollegansa Sanna Kolhonen ja lapset pohtivat yhdessä, mikä kysymyksiä yhdistää, miettivät niille yhteisiä otsikoita ja lajittelevat kysymyslappuset pinoihin aiheen mukaan. Erilaisia aiheita voi lopulta olla kymmenen. Yhteinen tutkimuskohde valitaan äänestämällä. Jokainen saa äänestää suosikkiaiheitaan antamalla niille palikoita, esimerkiksi yhdelle aiheelle kolme, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden palikan.

–Minulle on tärkeää, että jokaisen ääni tulee kuuluviin. Siksi äänestys tapahtuu salaa usein verhojen suojissa ja äänestänyt poistuu ulos, ettei vahingossakaan tapaa muita ja pääse vaikuttamaan heidän mielipiteisiinsä.

Asiantuntija-apua hankitaan lähiverkostoista ja sosiaalisen median kautta

Kun aihe on valittu, pohditaan yhdessä, miten sitä voisi tutkia. Monesti ilmenee, että lähipiiristä löytyy asiantuntija, joka voi tulla kertomaan aiheesta. Esimerkiksi, kun tutkittiin kiviä, yhden lapsen pappa kävi kertomassa lapsille, kuinka heidän löytämänsä pallonmuotoinen kivi on saattanut syntyä. Esiopetusryhmä tekee myös yhteistyötä lähikoulujen ja oppilaitosten kanssa.

–Kun tutkimme ihmistä, yhteistyökumppaneinamme oli LAB-ammattikorkeakoulun ensihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoita. Siitä oli molemminpuolinen hyöty. He tarvitsivat tietoa lapsista ja me taas tietoa siitä, miksi sydän jyskyttää niin kovaa.

Välillä asiantuntijayhteistyö käynnistyy sosiaalisen median kautta. Rehunen on aktiivinen Twitterissä. Kun hän tviittaa, LUT-yliopiston Junior Universityn, Luma Saimaan ja LUMASuomen väki on valppaana. Monesti sieltä joku asiantuntija itse tarjoutuu vierailemaan lapsiryhmässä. Toisinaan Rehunen myös merkitsee asiantuntijoita tviitteihinsä. Siten esimerkiksi meteorologi Seija Paasonen saatiin vastaamaan tuulitutkijoiden kysymyksiin. Rehusen mukaan ihmiset ovat yleensä ystävällisiä ja auliita vastaamaan, kun heitä vaan lähestyy rohkeasti. Sellaista rohkeutta hän kertoo projektityöskentelyssä oppineensa.

–Olen oppinut rohkeutta kysyä keltä vain ja myös rohkeutta mennä sellaiselle alueelle, missä en välttämättä ole kovin hyvä. Se antaa myös lapsille mallin, ettei tarvitse olla kaikkitietävä, vaan voidaan lähteä yhdessä selvittämään sitä, mitä tarvitaan.

Vuosien varrella Rehusen esikoululaiset ovat saaneet vastauksia kysymyksiinsä muun muassa Euroopan avaruusjärjestöltä ja Fiskarsilta. Vähäisen kielitaidonkaan ei tarvitse olla vuorovaikutuksen este. Se tuli selväksi, kun lapset pähkäilivät Skypen välityksellä yhdessä tanskalaisten koululaisten kanssa peileihin ja periskooppeihin liittyviä kysymyksiä.

Kirsi Rehunen testaamassa laivoja lasten kanssa Saimaan rannalla.

Tutkiva toimintatapa aloitettiin kun haluttiin kehittää lapsen sosiaalisia taitoja

Rehunen kertoo, että hänen uransa ensimmäinen ilmiöpohjainen projekti sai alkunsa vanhempien huolesta. Kun yhden esikoululaisen äiti kertoi olevansa huolissaan lapsensa leikkitaidoista ja sosiaalisista taidoista, Rehusen tiimi lisäsi lapsiryhmän pihaleikkeihin tutkivaa toimintaa, jotta lapsi saisi kavereita.

Työskentelyn edetessä toinen esioppilaan äiti hoksasi, että sehän on TuKoKe-toimintaa, ja innosti Rehusen osallistumaan kilpailuun. Kun sana siitä kiiri ja innostus levisi, ei Rehunen seuraavana vuonna hennonut kieltäytyä, kun lapset kysyivät, mitä tänä vuonna tutkitaan.

–Se sytytti kaikki ja synnytti yhteisön. Vanhemmat ja isovanhemmat lähtivät tosi mielellään mukaan. Saimme mukaan myös koululuokkia ja oppilaita, jotka olivat innostuneet samoista asioista. Tänä vuonna meillä oli harjoittelijana poika, joka muisti vielä hyvin, kuinka oli kuusivuotiaana esitellyt meille kivikokoelmaansa. Ja saimme nähdä hänen kivikokoelmansa tänäkin vuonna.

Yhteinen kiinnostuksen kohde imaisee kaikki mukaansa, myös lapset joilla on haasteita sosiaalisissa suhteissa tai vuorovaikutuksessa.

–Vuorovaikutuksen opettelu vaatii toistoja. Kaikki vaan eivät ole saaneet riittävästi harjoitusta, tai lapsilla voi olla autismin kirjon piirteitä. Silloin tutkijana toimiminen on helpompaa kuin leikkiminen tai vuorovaikutus. Itselle mielenkiintoisen aiheen parissa, jossa yhteinen kiinnostuksen kohde on määräävä tekijä, vuorovaikutusta ja toisen kuuntelemista on helppo opetella.

Innostus tarttuu myös vanhempiin ja isovanhempiin, ja lapset jatkavat tutkimuksia kotonakin. Tuulitutkimusvuoden aikana he lähettivät esikoulun henkilökunnalle viikonloppuisinkin videoita esimerkiksi rakentelemistaan tuuliajoneuvoista ja siitä, kuinka hattu lensi päästä kovalla tuulella.

Esiopetuksen sisällöt opitaan projektityöskentelyn kautta

Nykyään lapsilähtöinen ilmiöpohjainen toiminta on itsestään selvä osa Rehusen ja kollega Sanna Kolhosen esikouluryhmien vuodenkiertoa Taipalsaaren Kirkonkylän koululla. Alle 6-vuotiaiden toiminnassa tutkiva toimintatapa on vahvasti mukana Saimaanharjun taajamassa sijaitsevassa päiväkoti Satulaivassa, jossa Rehunen on myös ollut töissä.

–Projektityöskentelyyn saa ujutettua normaalin esiopetuksen oppisisältöjä, joita ei minun mielestäni todellakaan tarvitse opetella kirjojen kautta.

Lapset dokumentoivat yhteisen projektin edistymistä koko ajan. Heillä on iPadit aina käden ulottuvilla. He kuvaavat jopa niin ahkerasti, ettei tallennustila tahdo riittää, vaan materiaalia pitää välillä karsia. Projektityöskentelyn yhteydessä he myös käyvät kirjastossa, laskevat, piirtävät, rakentavat, kertovat ja kuuntelevat sekä kirjoittavat ja tuottavat omia kirjoja.

Onnistunut lapsilähtöinen oppiminen edellyttää henkilökunnalta avointa ja vastaanottavaista asennetta, valmiutta tarttua lasten aloitteisiin ja kykyä heittäytyä innokkaasti mukaan. Kun lapsi ryhmässä esittää idean tai kysyy jotakin, siihen pyritään vastaamaan heti, vaikka lapsen aloite ei sattuisikaan osumaan juuri päivälle suunniteltuun ohjelmaan. Rehunen kertoo, että jos lapsi esimerkiksi tuo kiven, haetaan luuppi, eikä torjuta lapsen aloitetta sanomalla, että katsotaan sitä sitten perjantaina, kun on projektipäivä.

–Lapsi voi tulla mihin tahansa kellonaikaan kysymään jotakin. Arjessa täytyy olla koko ajan valmis pitämään tärkeänä sitä, mitä lapsi ihmeteltäväksi tuo.

Kirsi Rehunen esikouluryhmänsä kanssa TuKoKen lopputapahtumassa.

Projektityöskentely auttaa lapsia kukoistamaan

Toiminnan tavoitteena on synnyttää onnistumisia lasten vahvuuksien kautta ja aktiivisesti viestiä vahvuuksista myös vanhemmille. Rehusen mukaan projektityöskentely tuo vahvuuksia hyvin esiin ja auttaa ratkomaan monia haasteita.

– Lapset, jotka eivät pärjää niin hyvin vaikka matematiikassa tai joilla lukemisen valmiudet eivät ole niin hyvät, saattavat olla loistavia kertomaan siitä, mitä he ovat itse tutkineet ja huomanneet. Se edistää sitten taas kaikkia muitakin taitoja.

Tutkimusprojektin ansiosta myös leikki lähtee sujumaan uudella tavalla, ja syntyy uusia ystävyyssuhteita. Lapset, jotka muuten eivät ole löytäneet toisiaan, havaitsevatkin yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja alkavat leikkiä yhdessä. Toiminnallinen työskentely saa myös lapset, jotka toimeliaisuudessaan saattaisivat tehdä luvattomuuksiakin, kanavoimaan energiansa toivottuun suuntaan.

Pienryhmässä jokaisen tarvitsee oikeasti osallistua ja ajatella

Rehusen esikouluryhmässä tutkimusprojekti etenee viikko kerrallaan. Sille on viikko-ohjelmassa varattu oma viikonpäivänsä. Projektipäivänä lapset jakautuvat pienryhmiin tekemään tutkimustehtäviä. Viime vuonna esikouluryhmässä oli 42 lasta, joista muodostettuja pienryhmiä ohjasivat ryhmän kaikki kuusi työntekijää. Pienryhmissä työskentely edistää oppimista ja ajattelun kehittymistä.

–Riittävän pienessä ryhmässä kukaan ei voi vain hengailla mukana, vaan jokaisen tarvitsee aktiivisesti olla mukana toiminnassa ja oikeasti ajatella.

Opettajalle pitkäjännitteinen projektityöskentely on palkitsevaa monella tavalla. Rehunen pitää tärkeänä esimerkiksi sitä, että toiminnan kautta hän on luomassa Taipalsaaren kunnalle brändiä pitkäjänteisestä kehittämistyöstä lasten ajattelun kehittämisessä ja heidän kiinnostuksen kohteidensa huomioimisessa opetuksessa. Häntä motivoivat myös jo teini- tai melkein aikuisikään ehtineet entiset oppilaat, joiden mieleen projektityöskentely Rehusen ja Kolhosen tutkivissa ryhmissä on jättänyt mukavia muistoja. Parasta kuitenkin on joka syksyinen hyppy tuntemattomaan, nollasta lähteminen.

–Koskaan ei tiedä, mitä seuraavana vuonna tutkitaan. Toiminnassa oppii joka vuosi jotain uutta, kunhan uskaltaa heittäytyä projektiin mukaan.

Kirsi Rehunen alustaa TuKoKen Vertaistukea ja vinkkejä opettajatyöpajassa 25.8.2022 Lue lisää työpajoista ja ilmoittaudu mukaan!

Lisätietoa ja linkkejä

Viime keväänä Kirsi Rehusen esikouluryhmän pikkututkijat voittivat TuKoKen esi- ja alkuopetuksen sarjan työllään Tuulitutkimuksia. Voit tutustua kilpailutyöhön TuKoKen finalistitöiden virtuaalisessa näyttelyssä syyskuun loppuun asti.

Taipalsaaren kirkonkylän koulun esikouluryhmän Instagram-tili @eskarittaipalsaarikk

Kirsin oma Instagram-tili @eskariopekirsi

Kirsi Rehunen Twitterissä: @kirsirehunen

Sähköinen materiaali Lilu’s House: Language Skills through Experiments

Kirsi Rehusen kirja Tiedeleikkejä Pikkututkijoille