Intel ISEF 2012: Lääketieteen työlle 60 000 euron palkinto

Intel ISEF 2012, Pittsburgh, Pennsylvania, USA

Kirjoittajat Merike Kesler ja Merikki Lappi, teksti referoitu artikkelista, joka ilmestyi Natura 5/2012

Amerikkalaisissa TV sarjoista tutut lasten tiedeprojektit - tyyppiesimerkkinä tulivuori - ovat harjoituksia, joiden tekijöistä kasvaa parhaimmillaan kansallisten ja kansainvälisten kilpailujen osallistujia ja voittajia.

Tämä vuoden voittajan aiheena oli yksinkertainen ja halpa haimasyövän diagnosointimenetelmä. 15-vuotias yhdysvaltalainen Jack Andraka voitti lähes 60 000 euron Gordon E. Moore-palkinnon.

Intel International Science and Engineering Fair (Intel ISEF)  on maailman suurin ja kovatasoisin tiedekilpailu, jossa oli lähes 1500 osallistujaa 68 valtiosta. Vaikka kilpailuun osallistuva väkimäärä itsessään erottuu katukuvassa, niin Pittsburghin kaupunki panosti tapahtumaan nimeämällä kilpailuviikon ISEF-tiedeviikoksi.

Suomi oli mukana ISEFissä ensimmäisen kerran kahdella projektilla. Suomen edustajat Joona Pohjonen ja Meri Vainio pääsivät kilpailuun kansallisen Tutki-Kokeile-Kehitä (TuKoKe) -kilpailun kautta. Joonan työ käsitteli konenäköä ja Merin Symbolista laskinta matematiikan ylioppilaskirjoituksissa. Lisäksi kilpailussa palkittiin opintomatkalla mukaan Yhdysvaltoihin myös yksi opettaja - Merin ohjaaja Valkeakosken Tietotien lukion ja Päivölän kansanopiston opettaja Merikki Lappi.

Kilpailun kova taso näkyy myös palkinnoissa: pääpalkinnon voittaja oli yksi lukuisista, jotka jakoivat lähes kolmen miljoonan dollarin palkintopotin. Biologian, maantieteen ja ympäristötieteen tutkimuksista palkinnon sai lähes 170 työtä. Pääpalkinnosta kilpailevat kaikki projektit, mutta sijoituspalkinnot jaetaan oman teemaryhmän sisällä. Esimerkiksi kasvitieteen työt kilpailevat sijoista 1-4 vain keskenään, ei muiden töiden kanssa. Aiheryhmiä/tieteenaloja on yhteensä 18 ja pienemmässä aiheryhmässä (kuten esimerkiksi sosiaalitieteet) on paremmat mahdollisuudet voittaa – tosin työn täytyy olla silloinkin erittäin hyvä.

Suomalaisen osallistujan kannalta ongelmana on, että monet biologiaan alaan liittyvät työt eivät noudata Yhdysvaltojen lainsäädäntöä. Ankarat määräykset koskevat elävien eliöiden, erityisesti selkärankasiin tai ihmisiin kohdistuvia tutkimuksia. Näitä aiheissa viranomaisvalvonta pitäisi aloittaa jo ennen työn aloittamista. Valitettavasti vaadittavat ennakkovalmistelut eivät ole suomalaisen normaalikäytännön mukaisia ja lisäponnisteluja ei välttämättä ole helppoa toteuttaa.

Voittaja-aiheita selaillessa huomaa helposti, että tuomarit arvostavat todellisten ja yhteiskunnallisesti tärkeiden ongelmien parissa tehtyjä töitä. Työn aiheen on oltava tärkeä työn tekijälle itselleen. Vielä parempi, jos se ratkaisee jonkun maailmalaajuisen ongelman. Tapahtuman osallistujat saavat lähes uuvuksiin asti kuulla, että he tekevät tulevaisuuden.

Viikon mittainen tapahtuma tarjoaa osallistujille kilpailemisen lisäksi monenlaista ohjelmaa. ”Nuorille tämä on tietysti melko kovaa työtä, koska haastatteluja saattaa olla päivässä reilusti yli 20. Toisaalta se on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus tavata omanikäisiä ja oman alan fiksuja nuoria. En tiedä mitään muuta paikkaa, jossa voisin tavata kerrallaan yhdeksää nobelistia”,  kertoo TuKoKe kilpailun yksi järjestäjistä Tuula Pihlajamaa.  Nobelistien miellyttävä esiintyminen ja kyky tiivistää sanottavansa jäi mieleen – aikaa esitellä Nobelin palkintoon johtanut tutkimus oli tasan 60 sekuntia. Raskaita päiviä opiskelijan kannalta oli kaksi: haastattelupäivä ja yleisöpäivä, jolloin vieraita kiersi tapahtumassa melkoisesti.

Opettajille, opiskelijoille ja muille delegaatioiden jäsenille järjestetään mielenkiintoista seminaariohjelmaa. Aiheina olivat niin yliopistojen hakuprosessit, opetusmenetelmäkokeilut kuin oikea C.S.I. Tapahtuma on merkittävä rekrytointikanava – suhteellisen ison maan taitavimmat nuoret tutkijat ovat paikalla, joten moni tarjoaa tietoa itsestään.

Messualueella kiertäminen oli raskasta opettajallekin: monenlaiset ja monipuoliset työt täyttivät lyhytmuistin melkoisen nopeasti. Yleiskuvaksi jäi monipuolisuus ja mielenkiintoisuus. Suomalaisesta näkökulmasta monien töiden alue tuntui olevan melkoisen tavoittamattomissa ilman kattavaa laboratorioyhteistyötä ja kovin, kovin korkealla koulumaailman ulkopuolella, mutta joukossa on paljon kekseliäitä töitä yksinkertaisella välineistöllä. Kekseliäisyys on valttia, samoin tutkimusmenetelmien hallinta. Ja nämä molemmat ovat vallan mainiosti suomalaisen tutkielmantekijän tavoitettavissa.

Vaikka aiheenvalinta onkin haastavaa, kansainväliset tiedekilpailut avaavat sekä silmiä että ovia. Meilläkin voidaan tehdä paljon oikeasti kiinnostavaa tutkimusta jo lukiotasolla – ja opiskelijoiden kokemusten perusteella siitä on hyötyä myös jatko-opinnoissa. Osa suomalaisista kisatutkielmista tehdään koulun piirissä, osa on todellisia yksilösuorituksia ilman juuri minkäänlaista ohjausta. Kisaamisen kannalta vahvin olisi varmaankin opiskelijan loistava idea ja kova työ yhdistettynä vanhemman tieteenharjoittajan kokemukseen tieteellisestä ilmaisusta. Opettajan näkökulmasta ohjaaminen voi olla työlästä, mutta mielenkiintoista se on varmasti.


ISEF kilpailu kiertää eri osavaltioissa - Pittsburghin kaupunkista kilpailu siirtyy Phoenixiin Arizonassa – lähes Grand Canyonin äärelle. Suomi on mukana myös silloin ja vain osallistumilla TuKoKe -kilpailuun, voi saada paikan kisajoukkueessa.

Katso lisää ISEF tunnelmia TuKoKe Facebook sivulta ja seuraa kansallisen TuKoKe-kilpailun edistymistä.